*itun vippetit....

Päätin tiistaina lähteä koirien kanssa kävelemään lenkin, jossa joutuu alussa ja lopussa kävelemään koirat hihnassa n. 20 min.. Noin 5 minuutin kävelyn jälkeen eteemme eksyi pupu.... Tarja ja Tuula vetää ihan hemo kierrokset ja pomppivat ylös alas hihnojen kanssa. Normi-reaktio, ei siinä mitään. Pupu jää sitten jostain syystä kykkimään vähän matkan päähän ja siinä vaiheessa Tuulalle keittää pannu. Sluips, sukellus ulos valjaista ja minä jään siihen tököttämään ihan H. Moilasena, että mitä täällä tapahtuu. Ihmiset tuijottaa ja autot kurvaa täysillä vieressä.

Aikani siinä sitten seisoin huokailemassa ja miettimässä onko koira jäänyt auton alle kun ei näy-ei kuulu.
Arvon neiti suvaitsee tulla hetken päästä takaisin ja matka jatkuu.

Koirat rallasi vapaana metsässä, kunnes tulimme taas asuinalueelle ja nappasin ne hihnoihin kiinni. N. 5 minuuttia ennen kotiovea: p-u-p-u. Ei saakeli.
Tarja ja Tuula vetää ihan hemo kierrokset ja pomppivat ylös alas hihnojen kanssa. Sluips. Ei saakeli hei oikeesti!

Seisoin elämäni pisimmät 15 minuuttia sydän hakaten ja purren huultani odottamassa. Taitaa olla tuttuja Finoksen terassilla kun neidillä kestää...

Lopulta se tulee kieli vyön alla näyttäen maailman onnellisimmalta pikku vippetiltä aivan päinvastaisesta suunnasta mihin lähti. Valjaat niskaan ja hihna lanteiden ympäri niin, että jos vielä joku itsetuhoinen töpöhäntä eksyy puikkonokkien riemuksi jostain puskasta niin selviämme tilanteesta hieman kunniakkaammin.

Olipa rentouttava kävely.
Normi päivä.

Seuraavan päivän soitto vakuutusyhtiöön:
-Hei. Voisinko saada mun koirille sellaisen vakuutuksen, että jos ne karkaa ja juoksee tiellä ja joku ajaa kolarin, niin mun ei tarvii maksaa
-Tarkoitat tälläista vastuuvakuutusta?
-Joo, just sellainen.
-Laitetaanko näille kaikille?
-Ei, kun niille vippeteille.
-Selvä. Tämä maksaa vuodessa sellaiset, odotas hetkinen niin lasken...
-Ihan sama, laita vaan tästä päivästä eteenpäin, maksoi mitä maksoi.
-Jaa, aha. Selvä.

HAUSKAA JUHANNUSTA!!!